Vaatii rohkeutta tehdä sitä, mitä oikeasti haluaa

Tämä on aika jännittävä hetki. Kun kirjoittaa omista aikeistaan ja heittää ne nettiin koko maailman nähtäväksi, tulee sellainen olo, että nyt minun täytyy todella sitoutua tähän. (Olisihan se vähän noloa, kuuluttaa koko maailmalle, että nyt alan tavoitella tätä ja tätä ja sitten vain lipsuisi tavoitteissaan ja aikaa kuluu.)

Mutta toisaalta jo se, että uskaltaa ottaa aloittavan askeleen siitä huolimatta, että kynnys on netin vuoksi suurempi, pitäisi olla itsessään tyytyväisyyden aihe. Jos uskaltaa ottaa aloittamisen riskin pitäisi olla tyytyväinen. Moni ei edes aloita.

Haaveilua

Oma haaveeni on, että olen joku päivä kirjailija. Olen haaveillut kirjoittamisesta jo vaikka kuinka kauan. Äitini on todellinen "kirjafriikki": mitä tahansa hänelle antaa eteen, hän lukee sen ja vielä ennätysajassa, eikä koskaan saa kirjoista tarpeekseen. Itse olen saattanut saada geenin tai pari, sillä rakkauteni kirjoja kohtaan on kieltämätön. Kaupungilla kävellessäni huomaan kaupoista lähinnä divarit ja antikvariaatit ja joka kaupunkiin matkustaessani, pyrin selvittämään missä on kirjasto, jos minulla on tiedossa aikaa.

Yksi syy, miksi rakastan asua Tampereella (sen lisäksi, että tämä on todella kaunis kaupunki) on se, että täällä on upea kirjasto. Tampereen pääkirjastossa on valtava valikoima ja loistavat puitteet viettää vaikka koko päivä! Erilaisia tapahtumia, pöytiä, kahvio, pianohuoneet... Suosittelen. ;)

Erityinen rakkaus minulla on lastensatuihin. Erilaiset tarinat, kirjojen kuvitus ja niistä ajan kanssa tulleet näytelmät, elokuvat, äänikirjat ja vaikka mitkä vievät mukanaan tällaisen 25-vuotiaankin. Rakastan satumaailmoja, seikkailuja ja erilaisia tapahtumia, jotka päätyvät onnelliseen loppuun, kunhan lukijalla on ensin ollut aikaa löytää suosikkihahmonsa, samaistua tarinan henkilöihin ja jäädä koukkuun itse kokonaisuuteen.

Olen kouluttautunut nuorisotyön puolelle ja minulla on koulutustani melko hyvin vastaava työkin, mutta nyt haluan alkaa tehdä sitä, mille sydämeni sykkii eniten. Viime aikoina minua on kiinnostanut erityisesti media, joten olen laatinut etenemissuunnitelman sen pohjalta:
Haen yliopistoon opiskelemaan journalistiikkaa, jossa saan samalla harjoitettua tekstien käsittelyä ja tuottamista. Pääsen samalla perille enemmän tästä maailmasta sen ajankohtaisine tapahtumineen, harjoitan tiedonhakutaitojani ja haen ideoita eri tarinoille.
Samalla pyrin kirjoittamaan vapaa-aikanani niin paljon kuin pystyn. Osallistun myös mahdollisimman moniin eri kirjoituskilpailuihin, kehittääkseni itseäni ja sadakseni realistista kuvaa omasta tasostani.

Minulla ei ole kirjallisuusalan koulutusta, ei edes pieniä kursseja, vaikka pidinkin lukion äidinkielen opetuksesta suunnattomasti. Ensimmäinen tavoitteeni on siis päästä opiskelemaan journalistiikkaa. Yritän tehdä vertailua eri yliopistojen tarjonnan kesken ja päättää, mihin haluan/minun kannattaa hakea. Yritän myös selvittää, voinko tehdä hakua odotellessa jotain, mikä lisää mahdollisuuksiani päästä sisään hakuprosessin alkaessa.

Voisin sanoa itsestäni sen verran, että olen tyyppinä hieman tuuliviiri. Innostun nopeasti ja innostuessani jostain uudesta, edellinen innostus alkaa helposti laantua. Pyrin olemaan tunnollinen, mutta... Välillä myös jänistän joitain juttuja viimetingassa. Mieleni tekisi tehdä jotain suurta, mutta sitten se jää tekemättä, kun rohkeus pettää. Mutta nyt hitsi, teen kyllä kaikkeni, että asiat eivät jäisi tekemättä uskalluksen vuoksi.

Nyt vain jännittämään, miten käy ja mitä löydän...