Tänään oli pitkä päivä. Olimme juhlimassa ystäväni syntymäpäiviä ja nyt kello on vähän yli yksitoista illalla. Olen melko väsynyt ja ripsivärit on vielä päässä, mutta vaatteet ovat sentään jo sänkykelpoiset.
Eilen otin ensiaskeleeni kohti päämäärääni. Kyllä kannattaa tehdä jotain konkreettista. Kun saa jotain aikaiseksi, joka voi edistää omaa unelmaa, tulee sellainen määrätietoisuus, että minä voin toteuttaa tämän! Tai jos ei ihan puhuta toteuttamisesta, niin ainakin saa hyvän tunteen siitä, että todella tekee asioiden eteen jotain - yrittää.
Hain siis YLElle kanavakonsultiksi. Tämä voi tuntua vähän kaukaahaetulta henkilölle, joka aikoo kirjailijaksi, mutta suunnitelmissani on tosiaan aloittaa matkani pyrkimällä opiskelemaan journalistiikkaa. En ole varma, kuinka suosittu tuo ala on ja millaiset ovat omat mahdollisuuteni päästä opiskelemaan, mutta tämä jopi voisi parantaa mahdollisuuksiani. ..kenties?
Ja mitä tässä turhia analysoimaan. Siis kanavakonsultiksi YLElle - onko siistimpää juttua!?
YLE2 tosiaan haki parin kuukauden ajan 25 - reilu kolmikymppisiä kanavakonsulteiksi. Heidän tehtävänään on tulla mukaan kehittämään kanavan ulosantia. Homma vie pari päivää kuukaudessa ja haku loppui eilen, sunnuntaina 11.8. Huomasin mainoksen televisiosta ja avasin koneen mahdollisimman nopeasti, etten unohtaisi osoitetta jonne hakijoiden suositeltiin menevän. (sain samalla päivitettyä kivasti ansioluettelon.)
Tämä koko homma tapahtui niin nopealla sykkeellä, että en ole ihan varma edes, millä aikataululla minun pitäisi kuulla hakijoiden valinnasta tai haastattelusta yms. mutta kaipa kaikki selviää.
Vaikka olen tosissani haaveeni kanssa, se ei tarkoita sitä, että stressaisin turhia kaikista yksityiskohdista. Uskon siihen, että harva päämäärä on vaivan arvoinen, jos ei nauti matkasta. Ja meikäläinen meinaa nauttia!
Tämä oli muutenkin todella hauskaa. Harvoin teen mitään näin nopealla temmolla: näin mainoksen ja päivän ajan säädeltyäni lähetin hakemuksen. Jos hyvin käy, opin samalla luottamaan siihenkin enemmän, että voin ottaa vastaan suurempiakin haasteita elämässäni. Tämä on minulle jo aika iso juttu, sillä jos minut valitaan, se tarkoittaa vastuuta suuresta yleisöstä ja suurista rahoista puhumattakaan siitä maineesta, jonka voin joko saavuttaa tai menettää niissä piireissä, mihin haluan tulevaisuudessa pyrkiä. ...onkohan tämä viisasta pelotella itseäni tällä tavalla..?
No, ehkä selviän. Mutta niistä haasteista jatkaakseni: olen tosiaan hieman sellainen ihminen, että en aina anna itselleni riittävästi "credittiä", eli arvostusta siitä mihin kykenen. Ja tämä vaikuttaa siihen, että joitain asioita jää tekemättä, koska yksinkertaisesti pupu menee pöksyyn ja mieleni täyttää epäilys siitä, selviäisinkö.
Olen selaillut nettiä aika paljon viimepäivinä ja vastaan tuli eräs teksti. En nyt muista, millä sivulla, mutta siinä oli joku suurmies (tai nainen), joka on sanonut seuraavaa: "Pahin virhe ihmisen elämässä on olla tekemättä virheitä." Melko syvällistä, mutta näen siinä sellaisen kultaisen ajatuksen, että ihminen oppii kokemuksesta. Ei välttämättä niin, että ihminen oppii olemaan tekemättä virheitä, mutta kun möhlää riittävästi, oppii olemaan pelkäämättä virheiden tekoa. Itse olen aina hyvin tarkka ja tunnustan, että pälkään virheitä suunnattomasti. Ja tämä pelko rajoittaa paljon. Siksi haluan tehdä tästä yhden suuren osan lopullista tavoitettani: opin olemaan pelkäämättä virheitä.
Olen melko tyytyväinen ensimmäiseen askeleeseeni. Oikeastaan tämä on hieman innostanut minua kokeilemaan jotain muutakin uskaliasta elämässäni... katsotaan mitä keksisin seuraavaksi. Tsemppiä kaikille unelmoitsijoille! Tämä haaveilija lähtee nyt nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti